Tuki vailla vertaa

Mitä on olla vertainen? Voisiko sen kiteyttää jotenkin?

 – solidaarisuus, aito empatia, kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen, kohtaaminen? Nämä sanat nousevat vahvasti mieleeni. Tuki vailla vertaa.

Vertaistuki on tuen muotona moninainen, monivivahteinenkin. Tuki saadaan ihmiseltä, jolla on samankaltaisia kokemuksia tai joka on kokenut saman. Tuki voi olla kepeämpää, kuten vastaus arkiseen avunpyyntöön joltakin, jota tiedät aiheen koskettaneen. Se voi olla myös syvempää, sairauskohtaista, traumakohtaista ryhmätuen muodossa. Toiselle riittää se, että ystävä sanoo ymmärtävänsä. Toinen tarvitsee ymmärrystä saadakseen ihmisen, jolla on täsmälleen sama kokemus, ehkä kurjuus tai elämän kynnyskysymys.

Voin sanoa vauvansa menettäneelle, että ymmärrän, mutta enhän todellakaan oikeasti voi ymmärtää tai edes tietää, käsittää, mitä se oikeasti on. En ole kukaan sanomaan, että tiedän mitä käyt läpi. En vain ole. Ja se on ihan okei. Joku muu varmasti on.

Vertaistuki on erityisesti mielenterveyskuntoutujille hyvin vahva reflektoimisen väylä. Vertaistuki on omaehtoista yhteisöllistä tukea ihmisten kesken. Yhteiset kokemukset lisäävät keskinäistä ymmärrystä ja tuo toivoa kuntoutumisen vaikeina aikoina. Toisten onnistumis -ja selviytymistarinoiden kuulemisesta voi olla apua yksinäisyyden hetkinä. Kokemusten jakaminen vertaisten kesken lievittää ahdistuneisuutta ja poistaa pelkoa, jota psyykkisen sairauden oireet voivat aiheuttaa. Vertaistuki luo myös toivoa tulevaisuuden suhteen, joten suuri peukku sille!

Hymyn korviin saa myös se, että ryhmät ovat maksuttomia ja niiden kautta pääsee harrastamaan ja haastamaan itseä kovin erilaisissa tilanteissa. On eri lajeja, käsitöitä, ruoanlaittoa kuin muutakin askartelua! Ihan huippua! Vertaistuen merkitystä saisi mielestäni korostaa entisestään. Nyt kun siitä on omin silmin nähtyä näyttöä, naurua, erityisesti niitä hymyjä ja myhäilyjä on lähestulkoon velvollisuuteni levittää tätä ilosanomaa! 

”Olen vertainen, syviä vesiä elämässäni kokenut. Ymmärrän hyvin sinua, joka tällä hetkellä huudat kuilun pohjalta, pimeydestä: onko täällä ketään? Olenhan minä siellä käynyt monta kertaa itsekin.

Hoitohenkilökunta auttaa tiedoillaan ja taidoillaan. Mutta heiltä puuttuu vertaisuuden rintaääni, joka syntyy vain ja ainoastaan kokemuksen kautta. Siksi vertainen ymmärtää jo puolesta sanasta, että maaninen vaihe on jo kulman takana. Vain saman helvetin läpikäynyt voi olla todellinen vertainen, todellinen lähimmäinen.

Vertainen ei kysy hintaa, ei hänelle kukaan maksa palkkaa. Minua itseäni on joskus autettu niin, että siitä kiitollisuudesta haluan auttaa vertaishenkilönä muita.

Kokemuskouluttajana toimiminen antaa toisen sairauden varjolla mahdollisuuden vaikuttaa tulevien hoitajien/lääkärien asenteisiin. Luokkahuoneessa on hiirenhiljaista, kun vertainen puhuu: elämästä, tuskasta, auttajista, vertaisista, ja siitä, että aurinko jälleen paistaa.”

–Murmeli

Ihmiset voivat saada niiiiin paljon vertaistukiryhmistä, ja ovat saaneetkin. Eivät tietenkään kaikki, eh, mutta aina ryhmän voi omalta osaltaan lopettaa, jos niikseen tuntuu. Ryhmistä jäsenet saavat tietoa esimerkiksi omasta sairaudesta, ja näin saavat itsellensä jotain uutta tietoa. Parasta tietenkin on kun tieto lähtee kulkemaan eteenpäin ja joku voi antaa jollekin toiselle tarvitsemansa avun – se on vertaisuutta parhaimmillaan. 

Selviämme tästä elämästä aika vähällä, mutta ilman toisiamme emme selviä. Ollaan siis vertaisia toinen toisillemme – sanan kaikissa merkityksissä. 

Lämpöä ja lempeyttä siis,

kyllä se kevät sieltä pian koittaa:)

kettutyttö

http://mtkl.fi/palvelut/vertaistoiminta/

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/psykoosi/Pages/vertaistuki.aspx

kuva: kettutyttö