Seurasin eduskunnan useampien täysistuntojen kyselytunteja
edellisvuodelta ja vahvasti esillä varsinkin 2016 syksyllä olivat vanhuksien
asema ja elinolot sekä koululaisten terveydenhuolto ja päiväkotien ryhmäkokojen
kasvu. Käsittelen seuraavassa tekstissäni asioita hieman blogimme vierestä, mutta
ne herättivät minussa kysymyksiä mielenterveysongelmiin liittyen.
2.6.2016 täysistuntoa edeltävässä kyselytunnissa nousi
esille Aino-Kaisa Pekosen (VAS) toimesta kouluterveydenhoitajien asema
tulevaisuuden kouluyhteisöissä ja esitys laajasta valinnanvapaudesta nimenomaan
kouluterveydenhuoltoon. Pekonen kommentoi puheenvuoroissaan useampaankin
otteeseen kouluyhteisöjen moniammatillisuuden tärkeyttä. Pekonen toi ilmi ettei
epäile kouluterveydenhoitajien poistumista kouluista kokonaan, mutta on
huolissaan juurikin siitä, että säilyttävätkö he paikkansa
osana kouluyhteisöjä. Opettajien, kuraattoreiden, psykologien ja
kouluterveydenhoitajien aktiivinen yhteistyö edesauttaa varmasti huomattavasti
lapsen kasvun kehitystä, joten uskon terveydenhoitajien kuulumisen koulujen työyhteisöihin
olevan erittäin tärkeää. Vaikka koulu olisikin varusteltu psykologeilla ja kuraattorilla, niin ilman kouluterveydenhoitajaa mielenterveydelliset häiriöt saattavat jäädä täysin huomiotta.
Merja Mäkisalo-Ropponen (SD) otti esille eduskunnan
täysistunnossa 22.9.2016 vanhusten hoitohenkilökunnan määrän vähentämisen.
Hoitajien vähentäminen ja/tai liiallinen ylitöiden teettäminen johtaa
väistämättä vanhusten yksilöllisen ja arvokkaan kohtelun heikentymiseen ja puutteellisuuteen.
Hoitamisessa aletaan pahimmassa tapauksessa keskittyä vain suorittamiseen ja
työskentelystä tulee ”liukuhihnameininkiä”. Olemmehan me saaneet jo lukea
uutisista, että siihen ollaan kovaa vauhtia vanhainkodeissa menossa. Vanhukset
eivät pääse suihkuun, vaipat jää vaihtamatta ja sosiaalinen kanssakäyminen
kuihtuu pikavauhtia.
Mainittakoon kuitenkin myös Annika Saarikon (KESK)
puheenvuoro, jossa hän tuo esille, että kaikkialla ei suinkaan ole asiat
huonosti ja täytyy muistaa, että eri paikoilla on varmasti hyvin eritasoista
palvelua. Pitää siis tämän ainaisen negatiivissävytteisen vuodatuksen (mitä nyt
itsekin tässä tekstissä harjoitan) ohella muistaa, että meillä on todella moni
asia erittäin hyvin verrattuna muihin maihin.
Vaikka nämä kysymykset eivät suoranaisesti liity blogimme
aiheeseen, ne saivat minut miettimään hieman asioita rivien välistä. Jos
kouluterveydenhoidosta ja vanhusten hoitamisesta ja inhimillisestä kohtelusta
tingitään, niin voitaisiin ehkä suoraan olettaa, että pidemmällä aikavälillä
näiden ikäryhmien mielenterveyskin heikkenee. Syy miksi halusin kirjoittaa näistä aiheista on se, että useasti nostetaan esille
ainoastaan nuorten aikuisten ja keski-ikäisten mielenterveysongelmia, mutta ei
muisteta mainita, että ihan jokainen voi kärsiä niistä iästään huolimatta. Mikä
pitäisi tietysti olla sanomattakin selvää. Esimerkiksi päiväkotiryhmien kasvu
suhteutettuna hoitajien ja lastentarhanopettajien lukumäärään vähentää tietysti
mahdollisuutta tarkempaan keskittymiseen tiettyihin lapsiin, jotka ehkä
olisivat eritystuen tarpeessa. Näin ollen, jos mahdollisia ongelmia ei havaita
ajoissa tai ollenkaan, ne ehtivät kasvaa vaikka kuinka suuriksi ja niistä
toipuminen vie enemmän aikaa, mikä taas aiheuttaa lisää vahinkoa asianomaiselle ja samalla myös lisäkustannuksia
jajajajaja tarvitseeko tätä listaa edes jatkaa…
Hanna Sarkkisen (VAS) puhuessa (eduskunnan täysistunto 2.6.2016) palvelujärjestelmän jakautumisesta lukuisiin yhtiöihin ja yksityisiin palveluntuottajiin hän esitti mm. kysymyksen ”Miten moniongelmaiset ihmiset navigoi tässä tulevassa yhtiöviidakossa?”. Niimpä, en hämmästele yhtään miten tässä maassa on niin runsaasti mielenterveysongelmien kanssa painivia ihmisiä.
Täältä ruudun takaa on tietysti erittäin helppo huudella,
enkä väitä päättäjien työtä millään tavalla helpoksi, mutta nämä jatkuvat
ristiriidat saavat miettimään, mikä tässä systeemissä on vikana.
Tähän loppuun on pakko vielä kommentoida hieman täysistuntoja
ja kyselytunteja itsessään. Täytyy tunnustaa, etten ole kovin aktiivinen
eduskunnan täysistuntojen tai kyselytuntien seuraaja, mutta niitä katsellessa ja kuunnellessa hämmästyin todella siitä, kuinka törkeää käyttäytymistä siellä oli
aika ajoin havaittavissa. Ymmärrän täysin sen, että kun noin suuri joukko
ihmisiä on päättämässä Suomen yhteisistä asioita ja näkökulmia on niin monia, niin
ei voida välttyä erimielisyyksiltä eikä missään nimessä pidäkään. Ihmettelen
kuitenkin käytöstapojen suurta puutetta aikuisilta ihmisiltä.
Emma Kari (VIHR) oli myös huolissaan eduskunnan täysistunnossa torstaina 29.9.2016 aloittaessaan puheenvuoronsa muistuttamalla edustajia siitä, millaista käytöstä heiltä kaikilta eduskunnassa odotetaan riippumatta siitä, mikä oma mielipide on mihinkin asiaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että oli asia sitten mikä hyvänsä, sen voi esittää useammalla kuin yhdellä tavalla. Meidän ei pidä unohtaa toistemme kunnioitusta!
Emma Kari (VIHR) oli myös huolissaan eduskunnan täysistunnossa torstaina 29.9.2016 aloittaessaan puheenvuoronsa muistuttamalla edustajia siitä, millaista käytöstä heiltä kaikilta eduskunnassa odotetaan riippumatta siitä, mikä oma mielipide on mihinkin asiaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että oli asia sitten mikä hyvänsä, sen voi esittää useammalla kuin yhdellä tavalla. Meidän ei pidä unohtaa toistemme kunnioitusta!
Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Meidän Suomen
juhlavuoden teemana on Yhdessä. Juhlavuoteen mahtuu paljon suunnitelmia ja tavoitteita
kansamme ”yhdistämiseksi” entisestään. Silti väkisinkin tämä havaittavissa
oleva negatiivinen tunnelma näiden ihmisten välillä pistää miettimään,
työskentelemmekö todella yhdessä oman rakkaan maamme hyväksi ja meidän kaikkien
hyvinvoinnin edistämiseksi vai yritämmekö ajaa vain ja ainoastaan omaa etuamme.
Nähtäväksi jää, tuleeko teema Yhdessä tänä Suomen juhlavuotena todellisuudessa näkyviin ja käytäntöön.
Muistetaan kaikki yhdessätekemisen riemu nyt ja myös muina, tulevina vuosina!
- Arvaakuka
Ajatuksien lähteitä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti