Lämpöä ja lempeyttä - myös kyselytuntiin

Seurasin torstaina 8.12.2016 pidettyä eduskunnan kyselytuntia tallenteena Yle Areenasta. Keskustelut pohjautuivat pitkälti leikkauksien aiheuttamaan huoleen eriarvoistumisen vahvistumisesta sekä sen aiheuttamasta yksinäisyydestä ja toisaalta sen seurauksista – epäilemättä kiinnitin näihin huomiota ajatellen jo asiakasryhmäämme, vaikka Kivenkääntäjä hienon tekstin aiheesta jo kirjoittikin. Ville Niinistö pohjasi yksinäisyyden ilmiön useiden mielenterveysongelmien taustaksi, ylipaino-ongelmiin sekä syrjäytymiseen työelämästä. Heikompiosaiset kokevat enemmän yksinäisyyttä juurikin häpeän tunteen vuoksi. –”Ei minusta ole mihinkään.”
 

”Olen ainakin yhtä huolissani niin sosiaalisesta kuin taloudellisesta kestävyysvajeesta, siitä mihin tässä ajassa pitäisi panostaa. Ihmiselle ei saisi tulla arvottomuuden, turvattomuuden tai tarpeettomuuden tunnetta. Se on sangen huono matkasauva mutta niin vain monen elämässä on turhan paljon epävarmuutta työstä ja tulevaisuudesta.” -Lauri Ihalainen

Kuultuani kokemuksia yksinäisyydestä ja ihmisten ennakkoluuloista mielenterveyden kuntoutujia kohtaan tunsin apeutta ja epätoivoakin. Juuri he, jotka välittämistä eniten tarvitsisivat saavat osakseen epäilystä ja arvostelevia, ylenkatsovia silmäyksiä. Juuri he, jotka todella ovat vailla välitöntä kohtaamista, eivät sitä saa.

Ihalainen ihmettelee ääneen onko yhteiskunnastamme katoamassa täysin -”Välittämisen kulttuuri, välittämisen kulttuuri!”. Missä piilee suomalainen small talk, nykymuodoltaan minglaus ja Ihalaisen nimeämä yksinäisyyden syväjuurihoito? Mitä pitää tehdä, jotta kysymys ”mitä kuuluu?” kaikuisi useammin katukuvassa?  

Tämä kaveri haluais selvästi jakaa näkymän jonkun kanssa

Voidaan ajatella, että yksinäisen paras omahoito olisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on – jos pitää itsestään, niin pitävät sitten varmasti muutkin. Kuitenkin voi olla vaikea ajatella itsensä olevan ihan ok tyyppi jos rämpii pohjamudissa. Tästä hyppäänkin edelliseen aiheeseeni, vertaistukeen.

Leikkauksilta emme näemmä voi välttyä. Mutta haluan ajatella, että tästäkin tulemme selviämään, joten - kysy, kuuntele ja vastaa. Saatat olla samassa jamassa tuntemattoman kanssa. Ilmoille voisi esittää toiveen empaattisesta yhteiskunnasta, jossa kysymys ”Mitä sinulle kuuluu?” olisi osa arkipäivää. Merkityksen suuruuden kyllä voi lukea sen ihmisen kasvoilta, josta välitetään kysymällä.

Ikuisena Don Huonojen fanina -

”Luodinkestävää sydäntä

Ei oo vielä keksittykään

Turha pelätä laukausta

Sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa”

Koska toista ei voi pelastaa edes hallituksen kynsiltä, pelastetaan itsemme auttamalla toisia. Kyllä tästä vielä hyvä tulee, yhdessä.

Aitoa välittämistä ja lempee - koska sitähän kaikki kaipaa ;)

kettutyttö

http://areena.yle.fi/1-3068780?autoplay=true

http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mit%C3%A4-mielt%C3%A4/mit%C3%A4-mieless%C3%A4-lauri-ihalainen

Kuva: kettutyttö