Jokaisella on vahvuuksia. Jokainen on hyvä jossakin. Tämä on
ainakin minun (joidenkin mielestä ehkä liiankin positiivinen) käsitykseni
ihmisistä.
Omia vahvuuksiaan ei aina kuitenkaan ole helppo löytää tai
tunnistaa. Vaikka asenteeni useimmiten onkin positiivinen, on minulla, kuten
varmasti monella muullakin, hankaluuksia vastata kysymykseen ”Missä minä olen
hyvä?”. Itsensä kehuminen saattaa olla hyvinkin vaikeaa, vaikka sitä ei edes
tarvitsisi tehdä ääneen vaan ainoastaan omassa päässään.
”Mitkä ovat sinun vahvuutesi?”
Kysymys, jonka kuulee monesti
kysyttävän työhaastattelussa. Silloin tietysti täytyy kehua itseään ja jotkut ehkä
ihan pikkuisen liioittelevatkin, jotta olisi paremmat mahdollisuudet saada kyseinen työ.
Kysymys on vaikea, sillä itsensä kehuminen ei välttämättä luonnistu kovin
helposti, varsinkaan jos ei ikinä ole aikaisemmin miettinyt, missä oikeasti on
hyvä, ja mitä ne omat vahvuudet voisivat olla. Omia vahvuuksiaan onkin hyvä
miettiä rehellisesti, mutta itseään vähättelemättä.
Olin pitämässä mielenterveyskuntoutujille kirjoituspiiriä,
jonka aiheena sillä kerralla oli juurikin vahvuudet. Kirjoituspiirikerran aikana
keskustelimme siitä miten omista vahvuuksista on ehkä hieman vaikea puhua ja
itseään ei mielellään kehu. Itseni yllätti kuitenkin se, miten avoimesti ja
ylpeästi jotkut puhuivat omista vahvuuksistaan ja taidoistaan.
Mielenterveyskuntoutujille voi olla vielä vaikeampaa löytää
omia vahvuuksiaan, sillä itsetunto on luultavasti aika alhainen ja niin kuin
Kivenkääntäjä muutama postaus sitten kertoi, identiteetti saattaa olla
rakentunut pelkästään sairauden ympärille, jolloin on vaikeaa tunnistaa omia
vahvuuksiaan tai nähdä itseään hyvänä, sillä kokee olevansa pelkästään taakka
yhteiskunnalle ja muille ihmisille.
Missä sinä olet hyvä? Mitkä ovat sinun
vahvuutesi? Vaikeita kysymyksiä kenelle tahansa, joka ei ole asiaa aikaisemmin
ajatellut.
Nuorten keskustelupalstoja selatessani huomasin, kuinka monet nuorista kokivat, etteivät ole hyviä missään. Tai omasta mielestään
ainakaan missään tärkeässä. Nuorena onkin tehtävä päätöksiä: mihin suuntaan
haluaa elämässä mennä, mitä opiskella, missä mahdollisesti työskennellä. Siksi omien vahvuuksien ja taitojen pohtiminen onkin monille nuorille ajankohtaista. Monella
on ajatus siitä, ettei tiedä mitä osaa, joten on myös vaikea päättää, mihin suuntaan elämässään haluaa lähteä. Moni nuori myös kirjoitti, että kokemus myös vaihtelee: joskus tuntuu,
että on ihan hyvä jossain tietyissä jutuissa ja toisina päivinä taas tuntuu
siltä, että ei osaa mitään.
Mitä tehdä sitten jos ei tiedä missä on hyvä? Mitä jos
tuntuu ettei osaa mitään hyvin?
Omat taidot ja osaaminen saattavat tuntua myös itsestään
selvältä, eikä niitä osaa ajatella muiden näkökulmasta. Osaamme itse käyttää
omia taitojamme ja ne tuntuvat helpolta, silloin emme edes välttämättä tajua,
että samat asiat eivät ole kaikille helppoja. Jokin joka itsestään tuntuu ihan
pikkujutulta, niin pieneltä, ettei siitä kannata edes mainita, saattaa oikeasti
olla hyvinkin merkittävä taito tai osaamisalue, jota ei jokaiselta löydy.
Omien vahvuuksiensa miettimisen voi aloittaa sillä, että
pohtii omia kiinnostuksen kohteitaan ja mitkä ovat esimerkiksi sellaisia
asioita, joita tykkää tehdä. Esimerkiksi ne ihmiset, jotka tykkäävät
lukemisesta ja ovat lukeneet paljon ovat usein nopeita lukijoita ja heillä on
hyvä luetun ymmärtämisen taito, sekä ihmiset, jotka tykkäävät eläimistä tai
ovat kiinnostuneita eläinten parissa olemisesta yleensä ovat luontevia eläinten
kanssa ja osaavat hyvin hoitaa niitä.
Omia vahvuuksiaan kannattaakin etsiä niistä asioista, joista
tykkää ja nauttii elämässä ja, jotka sujuvat itseltä luonnostaan, ei kannata
yrittää pakottaa itseään johonkin muuhun, mitä esimerkiksi muut tekevät tai ovat,
sillä jokainen on omanlainen ja oma potentiaali ja vahvuudet saattavat peittyä,
jos yrittää väkisin olla jotain muuta tai tehdä asioita tavalla joka ei itselle
tunnu hyvältä ja luontevalta.
Jokainen on erilainen ja omien vahvuuksien löytäminen on
helpompaa kun lopettaa itsensä vertaamisen muihin. Kaikkien ei tarvitsekaan
osata kaikkea ja olla hyviä samoissa asioissa. On oikeastaan suuri rikkaus,
että jokaisella on juuri omat vahvuutensa ja jokainen osaa eri asioita.
Kun pohdit omia vahvuuksiasi keskity itseesi. Älä mieti sitä, kuka muu osaa mitäkin asioita sinua paremmin. Se, että joku muu osaa jonkin asian paremmin kuin sinä ei tarkoita, ettetkö sinäkin voisi osata sitä hyvin.
Mielestäni olisi tärkeää yrittää muistaa omat vahvuudet ja hyödyntää niitä,
eikä ainoastaan keskittyä heikkouksien peittämiseen ja poistamiseen. On
tietysti myös hyvä olla tietoinen omista heikkouksistaan, mutta ei liian
tietoinen. Eihän sitä koskaan uskaltaisi yrittää mitään uutta ja oppia uusia
asioita, jos koko ajan miettisi mitä en osaa ja mihin en pysty. Jokainen meistä
pystyy paljon enempään kuin itse kuvittelee, kunhan vaan saa oikeanlaisen
tilaisuuden näyttää sen. Tai jokin tilanne pakottaa menemään oman
mukavuusalueen ulkopuolelle. Sieltä voi löytää vaikka mitä.
On ihan luonnollista, että jokaisella on huonoja päiviä,
mutta on tärkeää, ettei jää vellomaan niihin, vaan uskaltaa aina yrittää
uudestaan ja kehittää itseään sekä omia taitojaan.
Mielestäni tärkeää onkin, että löytää jonkin asian, joka
kiinnostaa ja lähteä sitä kohti. Ei kukaan ole seppä syntyessään, niin kuin
sanotaan. Asioiden eteen on tehtävä myös töitä.
Tässä vielä linkki, jonka takaa löytyy muutama harjoitus, joiden avulla voit pohtia omia vahvuuksiasi.
Positiivisuutta päiväänne!
-Norppa
Hieno teksti ja puhutteleva aihe. Itseäni kiinnostaa erityisesti työ nuorten sekä mielenterveyskuntoutujien parissa. Ja tämä aihe on erityisen tärkeä näiden asiakasryhmien kanssa, mutta koskettaa niin lapsia kuin vanhempiakin.
VastaaPoistaOmien vahvuuksien tiedostaminen ei ole itsestäänselvyys. Etenkin kun valitettavan usein vertaamme itseämme muihin. Ja nykyaikana, jolloin lähes kaikki käyttävät jotain somekanavaa ja "tavallisten" ihmisten elämää (tai ainakin elämää, jota esitetään somekanavissa kuten Facebook tai Instagram)pääsee "tirkistelemään" ja haluamattaankin vertailemaan omaan elämää muihin. Etenkin nuorella sukupolvella tämä varmasti luo tahtomattaankin paineita "tietynlaisen" elämäntyylin ja vahvuuksien ihannointiin.
Kuten kirjoititkin, että tärkeintä olisi itsensä tuntemisessa ja omien vahvuuksien tiedostamisessa, unohtaa ne muut ja se vertailu.
Ja omien vahvuuksien miettimisen voisi aloittaa juuri vaikka siitä, että kysyy itseltään kysymyksen, mistä minä pidän? Vastaa siihen ja yleensä silloin löytää vastauksen, joka varmasti antaa suunnan omiin vahvuuksiin ja niiden kehittämiseen.
Itsetuntemus, uuden oppiminen ja omien vahvuuksien kehittäminen ei onneksi lopu koskaan. Uskon ja toivon, että ihmisellä on koko elämä aikaa kehittää näitä juttuja. Toki mitä aiemmin ne tiedostaa, sitä nopeampaa voi mennä kohti sitä itsensä kehittymistä. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. Ja uskon myös, että "vanha koira voi oppia uutta", eli avoimella mielellä pystyy oppimaan itsestään uusia vahvuuksia minkä ikäisenä tahansa.