Elefantti olohuoneessa: Haaveilu osana arkielämää

Haave (eng; dream, wish ”I have a dream.”), epärealistiselta tuntuva toive, unelma, haavekuva, kuvitelma, illusio.

Haaveilua voi harrastaa kuka tahansa ja haaveet voivat olla mitä vain. Lomamatka etelän lämpöön, uusi auto, onnellinen elämä vai kenties toive huomisesta… Haaveet voivat olla lähitulevaisuuteen tai kaukaisuuteen sijoittuvia, isoja tai pieniä, arkisia tai ei niin arkisia. Haaveita on juuri niin moneen lähtöön kuin on haaveilijoitakin. Osa haaveista on tarkoitettu toteutuvaksi ja osa on tarkoitettu jäävän haaveeksi. Huolimatta siitä, onko haave ikinä toteutettavissa, kaikki haaveilu on yhtä tärkeää.

Sanoisin, että haaveilu on vähän kuin makuasia, kummatkin ovat asioita, joista ei voi eikä pidä kiistellä. Toisen iso haave voi olla toiselle täysi itsestäänselvyys. Siltikin, jokainen haave on arvokas.

Haaveet, unelmat ja tavoitteet voivat muuttua ja todennäköisesti muuttuvatkin elämämme aikana ja se on täysin ok. Näiden asioiden muuttuminen kertoo tietynlaisesta henkilökohtaisesta kehityksestä ja kasvusta. Jos mietin omia haaveitani viisi vuotta sitten ja vertaan niitä nykyisiin, niin ero on huomattava, en esimerkiksi pidä moniakaan silloin haaveilemiani asioita tänä päivänä enää millään lailla tärkeinä. Haaveilen myös asioista, joista viisi vuotta nuorempi minä ei olisi osannut haaveilla. Haaveet siis elävät mukanamme ja mukailevat vahvasti omaa elämäntilannettamme.

Haaveilu auttaa tutkitusti jaksamaan arjessa ja pyrkimys johonkin tiettyyn unelmaan voi tehdä sängystä nousemisesta helpompaa, koska haaveilijalle uusi päivä tarkoittaa uutta mahdollisuutta tavoitella tätä tiettyä unelmaa vielä eilistäkin kovemmin. Haaveilu ja unelmointi ovat itseasiassa elintärkeitä ja ne ovat elämämme merkityksellisyyden kannalta hyvinkin suuremmassa osassa, kuin ehkä moni meistä käsittääkään. Matkakuume aktivoi työntekoon, haave unelma-ammatista auttaa jaksamaan koulunpenkillä ja toive mielenterveysongelmista paranemisesta motivoi yrittämään ja elämään tätä elämää. Tässä vain muutamia mainitakseni.

No voiko haaveilusta sitten olla haittaa?

Mielenterveysongelmista kärsivät saattavat haaveilla täydellisestä parantumisesta ja moitteettomasta terveydestä, mutta onko se aina mahdollista? Uskon, että pääasiassa haaveilu ja unelmointi on aina positiivista ja mielenterveysongelmien kanssa elämisen kannalta myös järkevää, mutta voiko esimerkiksi ylenpalttinen terveyden ihannointi ja sen tavoittelu vaikeuttaa kuntoutusprosessia? Jos haaveita ja todellisuutta ei erota toisistaan, niin siinä tapauksessa haaveilusta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Tulevaisuuttaan ei kuitenkaan pidä rakentaa pelkkien unelmien ja haaveiden varaan, koska kuten todettu, kaikki niistä ei ole tarkoitettu toteutuviksi. Massiivisten pilvilinnojen maalailu voi vaikuttaa elämään negatiivisella tavalla.

Tiedän ajatusteni olevan hieman ristiriidassa keskenään; kaikki haaveilu kannattaa, mutta älä nyt ihan mahdottomuuksia kuitenkaan haaveile! Uskonkin näiden kahden asian rajan olevan erittäin häilyvä. Mahdottomuuksienkin haaveilu on tärkeää, niin kauan kun muistaa edes palasen todellisuutta. Selvennykseksi se, että ”mahdottomilla” haaveilla tarkoitan tässä yhteydessä esimerkiksi vaikka kykyä lentää. Asioita, jotka eivät (ainakaan meidän elinaikanamme) ole oikeasti millään tavalla mahdollisia toteuttaa.

- HUOM! Haaveet voivat joskus tuntua mahdottomilta toteuttaa, mutta se ei tarkoita etteikö niistä saisi tai pitäisi haaveilla! Kannattaa myös näissä tilanteissa miettiä, seisonko itse omien haaveiden toteutumisen tiellä, voinko itse muuttaa toimintatapaani niin, että toteutuminen olisikin helpompaa? -

Entäpä jos haaveet ovatkin sitten jonkun toisen asettamia? Myös yhteiskunta asettaa tietynlaisia oletettuja haaveita, tietyn ihmisryhmän kuuluisi haaveilla näistä asioista ja näiden ja näiden ihmisten tulisi tavoitella näitä asioita. ”Kympin tytön” oletetaan haluavan menestyä ja jääkiekkoilijan pojan pelaavan lätkää ja kaiken lisäksi pääsevän vielä huipulle ihan niin kuin isänsäkin. Ei, ja vielä kerran ei. Jokaisen haaveet ovat henkilökohtaisia ja omia, eikä kenenkään muun vaatimukset, olettamukset tai toiveet saisi määritellä omia haaveita ja unelmia.

Kaikesta huolimatta kehotan kaikkia haaveilemaan ja todella tavoittelemaan unelmiaan, koska kuten Riki Sorsa lauloi aikanaan ”En koskaan saata tietää, milloin määränpäähän tieni vie tää”, ikinä ei tiedä, koska meistä aika jättää tai milloin haaveista tuleekin totta!