Seurasin eduskunnan täysistuntoa 20.12.2016 ja kiinnitin
huomiota keskusteluun siitä, kuinka hallituksen kaavailemat säästötoimenpiteet
vaikuttavat kaikkein pienituloisimpiin, ja heikentävät huonoimmassa asemassa
olevien asemaa entisestään. Sosiaali- ja
terveysministeri Pirkko Mattila otti esille sen, että kilpailukyky ja
työllisyys tulisi saada nousuun, mutta samalla olisi myös varmistettava
kaikkein heikoimmassa asemassa olevien toimeentulo ja hyvinvointi.
Johanna Karinmäki
(vihr.) otti myös asian esille ja puhui siitä, miten terveyspalvelujen
asiakasmaksuja on korotettu, lääkkeiden omavastuuosuudet nousevat ja
sairaanhoitoon liittyvien matkakustannusten omavastuuosuudet ovat nousseet rajusti.
Nämä uudistukset osuvat pahimmin niihin, jotka tarvitsevat paljon
terveyspalveluja ja käyttävät paljon lääkkeitä. Moni vaikeasti sairas elää jo
nyt köyhyysrajan alapuolella.
Hanna Sarkkinen (vas.) taas mainitsee siitä, kuinka
talousarvion myötä jo valmiiksi riittämättömästä perusturvasta leikataan:
työttömiltä, sairailta, eläkeläisiltä ja opiskelijoilta. Myös lääke ja
matkakorvauksia leikataan.
Paljon oli siis puhetta erilaisista säästötoimenpiteistä.
Nämä vain muutamia poimintoja niistä.
Mielestäni nämä säästötoimenpiteet ovat huolestuttavia etenkin
mielenterveysongelmista kärsivien kannalta, sillä heihin kohdistuu monet näistä
leikkauksista. Monet mielenterveyspotilaat ovat työttömiä ja osa heistä on
eläkkeellä, monet myös syövät monia eri lääkkeitä. Kaikki nämä leikkaukset siis
vaikuttavat eniten juurikin niihin kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin,
esimerkiksi juurikin näihin mainitsemiini mielenterveyspotilaisiin. Mielestäni
onkin outoa, että puhutaan siitä, kuinka olisi varmistettava juuri niiden
huono-osaisimpien toimeentulo ja hyvinvointi, mutta samalla tehdään
leikkauksia, joista he kärsivät eniten. Huolestuttavaa on myös se, että juuri
nämä heikossa asemassa olevat eivät välttämättä pysty tai jaksa vastustaa
muutoksia tai pitää omia puoliaan. Heillä menee yksinkertaisesti niin paljon
energiaa ihan vain jokapäiväisestä elämästä selviytymiseen, etteivät he sen
lisäksi kykene olemaan aktiivisia, jotta saisivat äänensä kuuluviin.
Ville Skinnari otti esille sen, että noin 10% suomalaisista
aiheuttaa noin 80% kaikista sosiaali- ja terveysalan kustannuksista. Tähän
kymmeneen prosenttiin kuuluu esim. mielenterveyspotilaita, lastensuojelun
asiakkaita ja päihde- ja asumispalvelujen asukkaita. Paljon on puhetta siitä,
kuinka näitä vaikeita ongelmia tulisi ennaltaehkäistä, mutta Ville Skinnari
kysyinkin, että mitä on tehty oikeasti näiden vakavien ongelmien
ennaltaehkäisemiseksi, ja missä näkyvät tulokset. Saammeko vastauksia sote-uudistuksen
myötä? Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on siirtyä yhä enemmän ennaltaehkäiseviin
palveluihin, ja siihen, että nämä kyseiset palvelut olisivat helpommin
saatavissa. Miten tässä onnistutaan jää nähtäväksi tulevaisuudessa.
Eduskunnan täysistuntoa seurattuani mieleeni jäi erityisesti
se, että hyvin paljon puhuttiin rahasta. Rahalla on tietysti melko helppo
mitata joitain asioita ja niiden tuottavuutta. Kaikkea ei kuitenkaan voi mitata rahalla. Eikä
kaiken työn kannattavuutta voi nähdä siitä, montako euroa se tuottaa.
Liiallinen rahaan keskittyminen on mielestäni hieman surullista. Jos rahaa
säästetään ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella, onko se sen arvoista.
Kukaan ei tietenkään voi ennustaa tulevaisuutta, mutta minä
uskon, että kaikki tänään ihmisten hyvinvointiin sijoitetut rahat tuottavat
meille enemmän hyötyä kuin haittaa tulevaisuudessa.
-Norppa
Lähteet:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti