Mitä tehdä, kun et tiedä mitä tehdä?

Kysymystä pohtiessani laitoin Googlen laulamaan - ’minne mennä kun – ’ ja mihin törmäsinkään! Hakupalkki täyttyi kokonaisista kysymyksistä ’- ahdistaa, masentaa, on tylsää, ei ole kotia…’ En yllättynyt hakusanoista –tai lauseista, enkä usko muidenkaan ihmettelevän niitä – onhan alakulo tuttua itse kullekin.

Terveydenhuollon ammattilainen. Siinä se. Mielenterveydellisistä ongelmista kärsivän voi olla vaikea hakea apua, oli kyse sitten jaksamisesta, toivon menettämisestä tai kerta kaikkiaan leiman pelosta. Kerran vielä – terveydenhuollon ammattilainen. Hän on se, jolle kannattaa sydäntään purkaa. Hämmennyin huomatessani kuinka moni haki vastauksia erinäisissä keskustelufoorumeissa. Toisaalta taas kyseisellä tavalla apua etsivä toivoo saavansa vertaistuen kautta vastauksia ennen kuin ’tekee itsestään hölmön’ ja painelee lähimpään päivystykseen kyseenalaistaen itsekin miksi ylipäänsä on paikanpäällä. Ajatus siitä, että olisi ainoa, jolla menee nyt vähän heikonlaisesti, on karmiva. Siksi halutaan ensin tietää muiden vastaavanlaisista kokemuksista.

Koen tämän todella harmilliseksi. Ymmärrän vertaistuen merkityksen ja pelkotilan siitä että juuri se omalle kohdalle osunut takaisku on jotakin peruuttamatonta, mahdotonta hoitaa. Se on täysin ymmärrettävää. Ja palstalle kirjoittaessa on jo ottanut sen suurimman askeleen, kun on ehkä avannut omaa tilaansa tai vain kokemusten toivossa kysynyt miten tällöin tulisi toimia. Aivan hyvä! Suu on auennut! Ehkä tässä haetaan jonkinlaista apuporrasta, jottei kynnys avun hakemiselle olisi niin korkea. Toivoisin vain että terveydenhuollon ammattilaisiin voitaisiin luottaa missä tahansa asiassa. Ja nyt ennen kurtistelevia kulmia palaan edelliseen kirjoitukseeni, jossa luottamus terveydenhuoltoon oli hakoteillä syystäkin – kuten sanoin toivoisin, oi niin toivoisin että kaikesta menneestä olisi otettu opiksi. Terveydenhuollon ammattilainenkin on vain ihminen ja inhimillisiä erehdyksiä sattuu. Toki toivoisimme, ettei sattuisi ja tulen aina muistelemaan lähes katkeruudella ystävälleni tapahtunutta, mutta kai me virheistä opimme. Tai siis kyllä ehdottomasti opimme! Oli ammatti mikä hyvänsä, me opimme! Terveydenhuollon peruspalvelut ovat kaikille avoimia, mutta esimerkiksi opiskelijoille suunnattuja palveluita on pyritty kehittämään luodakseen helpompaa lähestymistapaa ja tehokkaampaa avunsaantia YTHS:n uudistaessa hoitoonpääsyä. 

”Matalan kynnyksen palveluilla tarkoitetaan siis terveydenhoitajan arviosta käynnistyviä palveluja, joihin kytketään tarpeen mukaan muita työntekijöitä. Näin saadaan palvelut riittämään paremmin. Jo nyt hoitoonpääsyaikaa mielenterveyden eritystyöntekijöille on saatu merkittävästi lyhenemään vuoden takaisesta.”

Samuli Saarnin ja Matti Holin HS:n pääkirjoituksessa pohditaan sote-uudistuksen luomaa ristiriitaa siitä, koheneeko mielenterveyspotilaiden asema yhteiskunnassa kun puhutaan vapauttamisesta ja yhtiöittämisestä, mitkä osaltaan saattavat suistaa mielenterveys –ja päihdepalvelut raiteiltaan kohti parempaa tulevaisuutta. Artikkelissa kerrotaan pieniin terveyskeskuksiin hajauttaneiden mielenterveydellisten matalakynnyksisten lähipalveluiden tarjonneen kyllä apua, mutta malli ei ole onnistunut tuottamaan nykyaikaisia, näyttöön perustuvia hoitoja – ja näin päästään asian ytimeen. Tautikohtaista erikoistumista on liian harvakseltaan tarjolla. Tavoitteet ovat suuret ja niiden saavuttaminen vaatii kokonaisvaltaista kouluttautumista, erikoistumista, laadunvarmennusta ja seurantaa – kyse on aikaa vievästä prosessista. In the meantime täytyy vain toivoa että apua hakevat sitä saavat, laadultaan hyvää ja riittävästi. 

”Sosiaali -ja terveydenhuollon tietojärjestelmissä ei käytännössä ole tietoa palveluiden laadusta. Palveluiden järjestäjän tai asiakkaan on siis vaikea ­arvioida kilpailutettavia palveluntuottajia laadun perusteella. Moni potilas ei myöskään kykene ohjaamaan omaa hoitoaan tai on ­altis ­erilaisille hyväksikäytön muodoille. Psykiatriaan liittyy lisäksi merkittävää julkisen vallan käyttöä, jota ei voi ulkoistaa yrityksille.”

Osa mielenterveydellisistä ongelmista ovat hankalampia tunnistaa. Itse sairaudesta kärsivä ei välttämättä ymmärrä sairastavansa, joten läheistenkin saattaa olla vaikea huomata tilan muutosta. Puhutaan sairaudentunteen puuttumisesta. Psykoosissa oleva henkilö saattaa tuntea olonsa paremmaksi kuin koskaan – eihän hän voi siis olla sairas! Osa taas on niin oman pään sisällä, ettei haluta puhkaista kuplaa, joka paljastaisi ongelman muillekin. Huomatessaan esimerkiksi läheisen mielenterveydellisiä ongelmia onkin hyvin tilannekohtaista, kuinka toimia. Tietenkään diagnoosista ei voi olla oireiden perusteella täysin varma, joten analyyttiset pohdinnat toisen tilasta kannattaa jättää esittämättä. Jos et tiedä kuinka toimia, mutta olet erittäin huolissasi, voit olla yhteydessä terveyskeskukseen neuvoja saadaksesi. Osa niistä voi toimia ja saat apua tarvitsevan avun piiriin tai sitten huojutat teidän välistä luottamussuhdetta – niin tai näin, se mitä tapahtuikin, selittää varmasti jotain – kertoo jotain lisää sen toisen tilanteesta. Matti Meikäläinen ei varmasti ole perillä kaikista mahdollisista mielenterveydellisistä sairauksista mitä maapallolta löytyy, mutta ehkä tiedät jotain ja saat taas tarkempia neuvoja kun olet uudelleen yhteydessä terveyskeskukseen. Apua voit saada myös valtakunnallisesta kriisipuhelimesta.

Muutaman päivän alakulosta en vielä huolestuisi, mutta kehotan tarkkailemaan tilannetta. Suosittelenkin kaikille itsetutkiskelua – sitä et voi tehdä koskaan liikaa ja se voi parhaimmassa tapauksessa toimia jopa ennaltaehkäisevästi vaativimmissakin tilanteissa. On hyvä tuntea omat rajansa, ajatuksen juoksunsa ja ajattelutapansa – näin voi herkemmin huomata muutoksia omassa tilassa.

Ja hei sehän on vuosi 2017! Toivotaan että se on rakkauden ja lempeyden täyteinen. 

kettutyttö

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002925012.html 

https://www.thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyden-edistaminen/keinoja-mielenterveyden-edistamiseen/time-out-aikalisa-elama-raiteilleen/aikalisaohjaajien-materiaalipaketti/mielenterveys/psykoosit 

http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua

http://mtkl.fi/tietoa-mielenterveydesta/aikuisille/yksinaisyys/

http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000002886171.html

Kuva: kettutyttö