Tuhansien järvien vai satojentuhansien masentuneiden maa?

Ihmiselämään kuuluvat olennaisena osana pettymykset ja vastoinkäymiset. Ne aiheuttavat meissä usein surua ja alakuloisuutta, minkä seurauksena saatamme kuvailla oloamme masentuneeksi. Arkikielessä masennuksella tarkoitetaan hyvin monenlaisia tunnetiloja, kuten lyhytaikaista mielipahaa, elämäntilanteen laukaisemaa kriisiä tai menetyksestä johtuvaa mielipahaa. Sairaudeksi masennus muuttuu silloin kun kyseiset tunnetilat kestävät hyvin pitkään, eivätkä mene itsestään pois ajan kuluessa.

Depressiota eli masennusta voidaan pitää yhtenä merkittävimmistä suomalaisten kansantaudeista. Arvioiden mukaan 5-6% suomalaisista kärsii tälläkin hetkellä vakavasta depressiosta. Depressio on pitkään ollut Suomessa yleisin diagnoosi työkyvyttömyyseläkkeelle siirryttäessä.

Masennus on Suomen yleisin mielenterveyden häiriö. Lähes viidesosa suomalaisista sairastuu masennukseen jossain vaiheessa elämäänsä. Mikä mahtaa olla syynä tähän? Miksi Suomessa on niin paljon masentuneita?

Aku Kopakkala kirjoittaa kirjassaan Masennus suuri serotoniinihuijaus, vuodenaikamasennuksesta, joka ajoittuu suomalaisilla yleensä syksyyn ja talveen. Tätä kutsutaan myös kaamosmasennukseksi: väsyttää vaikka olisi nukkunut runsaastikin, ruokahalu kasvaa, alkoholin ja suklaan sekä karkkien kulutus lisääntyy, paino nousee. Kuulostaa melko tutulta näin joulukuussa.
Syynä  tähän on valon väheneminen. Silloin kun valon määrä vuorokaudessa on vähäinen, aivojen serotoniinin ja melatoniinin aineenvaihdunta saattaa häiriintyä. Serotoniinista muodostuu aivoissa melatoniinia eli unihormonia, joka säätelee vuorokausi- ja unirytmiä. Aamun valo saa melatoniinin kaikkoamaan ja serotoniinin lisääntymään. Talvisin aamulla Suomessa ei kuitenkaan ole valoa, jolloin serotoniini ei pääse luonnollisesti lisääntymään, eikä melatoniini katoa. Silloin ihminen siis tuntee itsensä väsyneeksi ja uniseksi.
Masennusta esiintyy monena erilaisena versiona, kaikkea lievästä vakavaan, mutta voiko Suomen pitkä pimeä talvi olla yksi syy suomalaisten taipumukseen sairastua masennukseen.

Onko siis jotain mitä voisimme tehdä asialle, jotta voisimme ennaltaehkäistä masennukseen sairastumista? Voisiko esimerkiksi työpaikoilla panostaa työhyvinvointiin ja jaksamiseen erityisesti vuoden pimeimpinä aikoina? Voisivatko ihmiset suosiolla vähentää työntekoaan tai hidastaa tahtia vuoden pimeään aikaan?
Syys-talven ajan on pinnalla ollut uusi trendi-sana hygge. Hygge on Tanskasta lähtöisin oleva ajatus siitä, että pimeään aikaan vuodesta ei edes tarvitsisi olla yhtä tehokas kuin muulloin. Voisi tehdä asioita vähemmän ja nukkua enemmän. Itselleen ei tarvitsisi olla niin armoton.
Olisiko tässä lääke suomalaisten kaamosmasennukseen? Vai voiko tällainen ajattelutavan muutos oikeasti vaikuttaa? Millä lailla masennusta ylipäätään tulisi lääkitä?

 

Aku Kopakkala kritisoi paljon masennuslääkkeitä ja niitten hyötyä masentuneelle. Hänen kirjassaan kerrotaan myös tutkimuksista, joiden mukaan masentuneet ihmiset pääsivät eroon masennuksestaan oikeastaan yhtä nopeasti niin oikeiden lääkkeiden kuin lumelääkkeidenkin avulla. Onko masennus siis oikeastaan sellainen sairaus, jota voi tai kannattaa hoitaa lääkkeillä? Eikö olisi tarkoituksenmukaisempaa selvittää masennuksen syitä ja yrittää vaikuttaa niihin kuin vain lääkitä oireita?
Oli hoitomuodoista mitä mieltä tahansa tärkeintä on hakeutua hoitoon mahdollisimman varhain. Varhainen hoitoon hakeutuminen lyhentää sairauden kestoa ja ehkäisee sen uusiutumista.



Mistä sitten tiedän olenko masentunut?

Oletko ollut viimeisen kuukauden aikana usein huolissasi tuntemastasi alakulosta, masentuneisuudesta tai toivottomuudesta?

Oletko ollut viimeisen kuukauden aikana usein huolissasi kokemastasi mielenkiinnon puutteesta tai haluttomuudestasi?

Jos vastaat jompaankumpaan kysymykseen myöntävästi, olet todennäköisesti masentunut. 78% ihmisistä, jotka vastaavat myöntävästi edes toiseen näistä kysymyksistä, täyttää masennuksen yleiset kriteerit. 96% masentuneista ihmisistä vastaa ainakin toiseen kysymyksistä myöntävästi. Näitä kysymyksiä käytetään seulomaan masentuneita terveiden joukosta.

Se miten masennusta arvioidaan, perustuu masentuneen haastatteluihin ja kyselylomakkeisiin. Masennusdiagnoosi siis perustuu kokijan kertomukseen ja kokemukseen omasta olotilastaan.

Ihmisen oma tapa kokea ja arvioida omaa oloaan on kuitenkin erittäin subjektiivinen ja vaihteleva.

 

Kukaan muu ei voi määritellä ihmisen masennusta kuin hän itse, jos ihminen tuntee itsensä masentuneeksi ei kukaan voi sitä suoraan kyseenalaistaa, sillä ei kukaan voi tietää, miltä toisesta tuntuu. Jokaisen kokemus on erilainen ja, jos toinen ihminen sanoo masentuneelle ”Älä ole masentunut! Ei sulla ole mitään syytä olla masentunut.” Ei se millään tavoin auta masentunutta, päinvastoin.
Tämä video vuodelta 2012 kertoo tarinan kirjailija ja kuvittaja Matthew Johnstonen masennuksesta. Videossa verrataan masennusta mustaan koiraan, ja se havainnollistaa hyvin miten masennus ihmiseen vaikuttaa.

Tämä video on samaa sarjaa edellisen kanssa. Se antaa neuvoja siitä miten kohdata ja auttaa masentunutta.

Molemmat videot on tehty yhteistyössä WHO:n kanssa, ja löytyvät myös tästä.

Suosittelen katsomaan!

-Norppa

Lähteet: Kopakkala, A. 2015. Masennus suuri serotoniinihuijaus. Basam Books OY. Helsinki.

Hietaharju, P. Nuuttila, M.  2016. Käytännön mielenterveystyö. Sanoma Pro OY. Helsinki.

http://www.who.int/campaigns/world-health-day/2017/videos/en/

http://yle.fi/uutiset/3-9290322

http://masennusinfo.fi/masennus/Masennus_on_usein_parannettavissa